Kirjojen matkassa osa 3: Oscar Wilden puisto

Oscar Wilde patsastelee Dublinissa.

Miltei sata vuotta ehti kulua Oscar Wilden kuolemasta, kun Irlanti muisti kuuluisinta runoilijaansa patsaalla vuonna 1997.  Patsas komeilee dublinilaisessa puistossa, vastapäätä Wilden lapsuudenkotia, Merrion Square 1:a. Keikaroivalle kirjailijalle kävi kuten hänen vuonna1888 kirjoittaman Onnelinen prinssi novellin päähenkilölle – hän päätyi patsaaksi kotikaupunkiinsa.

Wilde säväytti jo nuorella iällä. Hän voitti opiskeluaikoinaan Dublinin Trinity Collegessa ja myöhemmin Oxfordin yliopistossa kaikki mahdolliset meriitit ja mitalit. Wildella leikkasi, ja terävä kieli sivalsi siihen malliin, että ainoastaan hymypoikapatsas jäi saamatta. Mutta kynä pysyi terävänä. Lontoon vuosina Wilde kirjoitti kuuluisat näytelmänsä, runonsa ja sananpartensa sekä ainoan romaaninsa, mestarillisen Dorian Grayn muotokuvan (1891). Pitkätukkainen, liljoja ja riikinkukon höyheniä suosiva ateisti shokeerasi ja oli loistonsa päivinä Lontoon suosituin henkilö.

Kuuluisuus on katoavaista. Kirjailija joutui sanasotaan vaikutusvaltaisen  markiisin kanssa, joka lähetti Wilden vankilaan siveettömästä suhteesta poikansa kanssa. Pakkotyö mursi runoilijan sielun ja terveyden. Vapauduttuaan Wilde muutti nimensä. Hän kuoli pariisilaisessa hotellissa vuonna 1900. 

Mitä Wilde tuumaisi nykyajan elämänmenosta? Patsaan ohi kävellessä voi melkein kuulla kuiskauksen: ”Be yourself, everyone else is already taken”.

Oscar Wilde (1854- 1900) toimi Woman’s Worldin  päätoimittajana ja suositteli naistenlehtien lukemista kaikille miehille: ”Women are ment to be loved, not to be understood”.

Kirjojen matkassa osa 2: Bond-vuoren huiputus

Piz Gloria on pyörivä ravintola Schilthornin huipulla.

Kaapelihisseillä kestää puolituntia hinautua Schilthornin huipulle. Samaa reittiä käytti James Bond Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1963) noustessaan tarkastamaan, olivatko pahis Blofeldin korvannipukat kreiville sopivat. Liki kolmen kilometrin korkeudessa  sukututkijaksi tekeytynyttä Bondia odotti kaikkien aikojen salipoliisikeikka; kauniita naisia, hypnoottisia nauhoja ja maailman talouden vaarantavia viruksia.

Ian Fleming ei käynyt Schilthornilla, mutta Sveitsin Alpit valikoituivat 1969 ilmestyneen elokuvan kuvauspaikaksi. Kuten kaikissa Flemingin Bond-kirjoissa, nimet, paikat ja tapahtumat olivat elävän elämän innoittamia. Laskettelulomallaan Itävallan Schloss Mittersillin urheiluklubilla Feming todisti läheltä lumivyöryn, joka kuvataan kirjassa. Schloss Mittersillin linna toimi aikanaan natsien salaisena tutkimuskeskuksena, mistä kirjailija sai idean Blofeldin allergiaklinikalle. 

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on kymmenes Bond-seikkailu ja Flemingin paras. Romaanissa on enemmän syvyyttä kuin perinteisissä vakoilutarinoissa. Bond rakastuu, menee naimisiin  ja menettää rakkauden. Myös harvoin esiintyvästä Bondin sielusta nähdään vilaus.  

Schilthornin huipulla seisominen on kokemus pilvisenäkin päivänä. Korkeuden tuntee keuhkoissaan; parin metrin kapuaminen vuorenrinteellä vaatii minuuttien hengähdystauon. Alasmeno on helpompaa. Bondilta laskeutuminen onnistui yhdellä suksella.   

Ian Fleming (1908- 1964) kirjoitti romaanin Jamaikalla. Samoihin aikoihin lähistöllä kuvattiin ensimmäistä Bond-leffaa, Dr No:ta.