Taiteellinen vapaus on tärkeää – Marjo Pajunen kustantaa kirjansa itse

Kirjailija Marjo Pajunen on tehnyt Boheemipokkarit-kustantamoa ja omia kirjojaan tunnetuksi Helsingin kirjamessuilla.

Arkisto/Anneli Tuominen-Halomo  Länsiväylä 27.6.2018

Omakustantaminen on lyömässä läpi kirja-alalla. Kirjailija Marjo Pajunen on tästä hyvä esimerkki. Hän julkaisee kirjansa oman Boheemipokkarit-kustantamon kautta. Se takaa hänelle täyden taiteellisen vapauden.

Kirjallisuusbloggarit ovat löytäneet Pajusen romaanit ja hänet on myös palkittu. Ensimmäinen romaani, Tiikerin sulamisaika, palkittiin Päätalopalkinnolla 2016.

Kirjoittaminen on parasta iltaisin."

Todellista matematiikkaa on Pajusen toinen romaani. Azoreille sijoittuvassa tarinassa on dekkarimaista vauhtia, mutta kirjassa pohditaan myös onnen, epäonnen, menetyksen ja menestyksen merkitystä.

"Tarina on tunnelmaltaan vangitseva. Vaikka paikka ja aika on nimetty, niihin ei tartuta vähän väliä, ja sen ansiosta tarina on ajaton", kirjasta todetaan Hemulin kirjahylly -blogissa.

Espoossa opettajana toimiva Marjo Pajunen yhdistää päivätyön ja kirjoittamisen.

– Se onnistuu olemalla tehokas. Kirjoittaminen on parasta iltaisin. Valvoisin myöhempäänkin, mutta aamuherätys ei tunne armoa, hän tunnustaa.

Kirjan juoni syntyy kuten ajatukset ylipäätään.

– Todellista matematiikkaa eli ”Mate” oli mielessäni pitkään, viimeisenä kimmokkeena toimi itse asiassa lehdessä ilmestynyt uutinen ”Sinivalas uhkaa räjähtää rannalle”.

Kiinnostavimmat kirjat ovat nykyään omakustanteita."

Pajusen mukaan yhden kirjan kirjoittamiseen menee työssäkäyvällä noin kaksi vuotta.

– Mate valmistui nopeammin, sillä idea oli muhinut mielessäni jo pitkään. Kuten suosikkikirjailijani F Scott Fitzgerald totesi, hyvät kirjat kirjoittavat itse itsensä.

– Tarina sijoittuu Azoreille, jonne matkasin eräänä kesänä. Saaret tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Etenkin hylätty hienostohotelli pääsaarella tuntui siltä kuin olisi vieraillut Titanicin raunioissa. Ensin aikomukseni oli ottaa selvää mitä hotellille oli tapahtunut, sillä loistonsa aikana se oli ollut upea. Päätin kuitenkin jättää hotellin sikseen ja kertoa oma tarinani, Pajunen kertoo.

Pajunen haluaa julkaista kirjansa itse. Hänen mielestään kiinnostavimmat kirjat ovat nykyään omakustanteita, koska pienillä tekijöillä ei ole suurten kustantamojen taakkaa tahkoa rahaa. Omakustanteen ei tarvitse pelata varman päälle.

– Töitä saa tehdä, mutta tykkään Boheemipokkareiden pyörittämisestä. Kustantajan täytyy osata luoda kontakteja ja myydä. Yhtä selkeää kanavaa ei ole, mutta ehdottomasti paras väylä on ihmisten kohtaaminen kasvokkain.

Boheemipokkarit ei tulevaisuudessakaan aio ottaa julkaistavaksi muiden kirjoittamia kirjoja.

Seuraavaksi Marjo Pajunen aikoo kirjoittaa novellikokoelman.

– Ideat ovat jo päässäni, ja kirjoitan tarinat, kun aika on oikea. Julkaisuajankohtaa en tiedä vielä, mutta olen jo innoissani.

Marjo Pajusen esikoisteos, novellikokoelma Keltainen hammasharjasyndrooma, ilmestyi vuonna 2013.

Kesäkirja: Marjo Pajunen vie lukijan Pyhäjärven rannoilta Azoreiden maisemiin

Elämänmeno21.05. 16.00
 



Marjo Pajusen romaanin Todellista matematiikkaa kansikuvan on maalannut hänen siskonsa Mervi.

Juha Karilainen
 

Yksin matkustamiseen liittyy aina vähän salapoliisityötä. Mistä löydän parhaan ravintolan? Kuka osaisi kertoa minulle hotellin historiasta? Millaisia salaisuuksia kätkeytyy matkalla kohtaamieni ihmisten tarinoihin?
Tästä tunteesta ammentaa Marjo Pajusen uusin romaani Todellista matematiikkaa. Nokian kesäasukas viettää lomansa Pyhäjärven rannalla, mutta käsillä oleva romaani vie lukijan keskelle Atlantin valtamerta Azorien saarille.
Romaani kertoo nuoresta naisesta, joka tekee irtioton työstään kansanedustajan avustajana ja kokeilee siipiään matkabloggarina. Blogiin ei lopulta montaa merkintää synny, kun päähenkilö uppoutuu saarten lähihistoriaan ja arvoituksellisen maanmiehensä Kristianin kohtaloon.
Dekkarimaisesti rakennettu kirja on lyhyttä ja helppoa kesälukemista. Tätä en sano moitteena, sillä keveän muodon alla on rikasta kaunokirjallista tekstiä ja yllättäviä filosofisia pohdintoja.
Kiinnostavimmillaan teos on viedessään lukijan Azorien rannoille ja kaupunkien kaduille. Pajunen osaa kuvata tapahtumapaikat niin, että lukija näkee ne kirkkaana mielessään päähenkilön silmien kautta.
Salapoliisijuoneen olisin sen sijaan toivonut lisää konkretiaa, ja juonen käänteet jäivät joskus ohuesti perustelluiksi. Pajusen eheä tyyli ja kirjan mysteerirakenne toimivat kuitenkin loppuun asti ja pitivät lukijan otteesaan.

---

TIETOSUOJA

Lisätiedot almamedia.fi/tietosuoja

Käytämme evästeitä!

Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön.

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Alma Media voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua sisältöä, mainontaa ja säätietoja. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.

 

Marjo Pajunen vie lukijansa Azoreille

Kristian oli täällä

Marjo Pajusen esikoisteos oli novellikokoelma Keltainen hammasharjasyndrooma, jossa viehättivät erityisesti lapsiin ja lapsuuteen liittyvät novellit. Toinen kirja oli pienoisromaani Tiikerin sulamisaika, jolla Marjo sijoittui Päätalo-instituutin järjestämässä Möllärimestari -kilpailussa toiseksi. Siinä kuvattiin erään aikakauden loppua sellaisena kuin se nuoren tytön kokemusten kautta välittyi.

Uusi pienoisromaani Todellista matematiikkaa ilmestyi Boheemipokkarien kustantamana viime vuonna ja se esiteltiin Helsingin Kirjamessuilla Mika Waltari -lavalla. Se paikantuu Azorien saariryhmän eteläisimmälle saarelle Santa Marialle, jossa asukkaita on kuutisentuhatta ja pinta-ala vähän alle 100 neliökilometriä.

Kirjan kertoja on tälle pienelle turistisaarelle saapuva suomalainen nainen. Hän kertoo itsestään vain sen, että on kansanedustajan avustaja, joka haluaa irti arjesta ja aikatauluista. Hän myös suunnittelee blogisarjaa, jossa kertoisi yksin reissaajan matkavaikutelmista.

Näkemäänsä ja kokemaansa kertoja esittelee varsin vuolaasti ja Santa Maria tulee kirjan myötä tutuksi. Saaren ja kertojan lisäksi kirjan keskiöön nousee saarella muutamia vuosia aikaisemmin elänyt Kristian, jonka arvoitusta kertoja ryhtyy selvittämään, kun ilmenee, että tämäkin on ollut suomalainen.

Kristianin katoamisesta on kulunut vasta pari vuotta, mutta silti kertomukset hänestä ovat muuttuneet tarinoiksi, joissa on jo mystisiäkin sävyjä. Vila do Porton kaupunginarkistosta löytyvät tiedot antavat oman lisänsä niihin ja samalla liimaavat irrallisia palasia yhteen. Kokonaiskuva alkaa hahmottua.

Kaikkineen Todellista matematiikkaa toimii kuin silmänkääntötemppu. Kertojan kuvaukset saaresta ja sen oloista tuntuvat uskottavilta, joten emme osaa muiltakaan osin kyseenalaistaa hänen tarinansa luotettavuuttaan ja sitä, onko Kristian todellinen vai keksitty henkilö.

Illuusio kestää senkin, että kirjan rakenne on sama kuin perinteisellä salapoliisiromaanilla. Saarta kierrellessään kertoja tapaa juoneen sopivia ihmisiä ja saa näiltä vihjeitä ja tarvitsemiaan tietoja. Kristianin tarinan varaan voi rakentaa jopa filosofisia pohdintoja siitä, ovatko menestys ja menetykset vain sattumaa vai toisilleen välttämättömiä vastapareja. 

Tapani Uusiniitty Ruovesi-lehti

Kotvio liittyy sukutarinaan

Marjo Pajunen asuu Helsingissä, mutta on ruoveteläistä syntyperää. Hänen isoisänsä isä Kalle Pajunen toimi työnjohtajana Kotvion sahalla 1937–60 ja tämän puoliso Tilda sahan ruokalanpitäjänä vuoteen 1945 saakka, jolloin kuoli.

Kallen poika Paavo työskenteli metsäpuolen työnjohtajana Kotviolla, kunnes siirtyi Rosenlew Oy:n metsätyönjohtajaksi. Hän meni naimisiin ruoveteläisen Sylvi Heikkilän kanssa ja he muuttivat Ähtäriin ja sieltä Virroille.

Paavon poika Aarne muutti jo nuorena Tampereelle. Marjo ja Mervi, joka on maalannut Marjon kirjojen kansikuvat, ovat Aarnen tyttäriä. Lapsena sisarukset viettivät paljon aikaa Virroilla mummulassaan ja tätinsä maatilalla.

Marjo käy edelleen Virroilla sukulaisia tapaamassa ja kesäisin Ruovedellä ystävien mökillä. Suosikkikohteena hänellä on Kotvion rannassa sama paikka, jossa hänen isänsä kävi pikkupoikana uimassa.

Todellista matematiikkaa: arvioita 2017

"Marjo Pajunen omaa kyvyn rakentaa filosofisen, yllätyksiä täynnä olevan, kysymyksiä herättävän kokonaisuuden. Marjo Pajunen on myös oiva luonnon ja ympäristön kuvaaja. Jopa lokki näyttelee sivuosaa kirjan sivuilla.

Pajunen laittaa lukijan älynystyrät lujille. Oivallus on ehkä kirjan paras anti. Se palkitsee lukijan.

Viihdyttävä ja filosofinen romaani on helppulukuinen ja hyvää  suomen kieltä ja soveltuu myös pikalukua harrastavalle. Marjo Pajusesta on tullut varteenotettava kirjailija".
                                                                                                         Kriitikon näkökulma-ohjelma
                                                                                                                15.12.2017




"Tarina on tunnelmaltaan vangitseva. Vaikka paikka ja aika on nimetty, niihin ei tartuta vähän väliä, ja sen ansiosta tarina on ajaton. Poissaoleva Kristian on myyttinen hahmo.

Pajunen kirjoittaa kaunista, eläväistä kieltä. Lukiessa heräsi matkakuume. Näin paikkoja hyvin selkeinä mielessäni, melkein haistoin tuoksut".
                                                                                                         Kirjablogi Hemulin kirjahylly



"Kiinnitin huomioni etenkin kuvailevaan tekstiin, jossa "lyhdyt nykivät kuin ongenkohot narulla" ja "vuoret olivat pukeneet ylleen mustat viitat yön suojaksi". Toisinaan pysähdyin miettimään, mitä filosofiseksi kuvattu kirja haluaa minulle kertoa. Se kuiski monenlaisia asioita, joista minun oli yritettävä napata kiinni.
                                                                                                         Kirjablogi Unelmien aika