Marjo Pajunen vie lukijansa Azoreille

Kristian oli täällä

Marjo Pajusen esikoisteos oli novellikokoelma Keltainen hammasharjasyndrooma, jossa viehättivät erityisesti lapsiin ja lapsuuteen liittyvät novellit. Toinen kirja oli pienoisromaani Tiikerin sulamisaika, jolla Marjo sijoittui Päätalo-instituutin järjestämässä Möllärimestari -kilpailussa toiseksi. Siinä kuvattiin erään aikakauden loppua sellaisena kuin se nuoren tytön kokemusten kautta välittyi.

Uusi pienoisromaani Todellista matematiikkaa ilmestyi Boheemipokkarien kustantamana viime vuonna ja se esiteltiin Helsingin Kirjamessuilla Mika Waltari -lavalla. Se paikantuu Azorien saariryhmän eteläisimmälle saarelle Santa Marialle, jossa asukkaita on kuutisentuhatta ja pinta-ala vähän alle 100 neliökilometriä.

Kirjan kertoja on tälle pienelle turistisaarelle saapuva suomalainen nainen. Hän kertoo itsestään vain sen, että on kansanedustajan avustaja, joka haluaa irti arjesta ja aikatauluista. Hän myös suunnittelee blogisarjaa, jossa kertoisi yksin reissaajan matkavaikutelmista.

Näkemäänsä ja kokemaansa kertoja esittelee varsin vuolaasti ja Santa Maria tulee kirjan myötä tutuksi. Saaren ja kertojan lisäksi kirjan keskiöön nousee saarella muutamia vuosia aikaisemmin elänyt Kristian, jonka arvoitusta kertoja ryhtyy selvittämään, kun ilmenee, että tämäkin on ollut suomalainen.

Kristianin katoamisesta on kulunut vasta pari vuotta, mutta silti kertomukset hänestä ovat muuttuneet tarinoiksi, joissa on jo mystisiäkin sävyjä. Vila do Porton kaupunginarkistosta löytyvät tiedot antavat oman lisänsä niihin ja samalla liimaavat irrallisia palasia yhteen. Kokonaiskuva alkaa hahmottua.

Kaikkineen Todellista matematiikkaa toimii kuin silmänkääntötemppu. Kertojan kuvaukset saaresta ja sen oloista tuntuvat uskottavilta, joten emme osaa muiltakaan osin kyseenalaistaa hänen tarinansa luotettavuuttaan ja sitä, onko Kristian todellinen vai keksitty henkilö.

Illuusio kestää senkin, että kirjan rakenne on sama kuin perinteisellä salapoliisiromaanilla. Saarta kierrellessään kertoja tapaa juoneen sopivia ihmisiä ja saa näiltä vihjeitä ja tarvitsemiaan tietoja. Kristianin tarinan varaan voi rakentaa jopa filosofisia pohdintoja siitä, ovatko menestys ja menetykset vain sattumaa vai toisilleen välttämättömiä vastapareja. 

Tapani Uusiniitty Ruovesi-lehti

Kotvio liittyy sukutarinaan

Marjo Pajunen asuu Helsingissä, mutta on ruoveteläistä syntyperää. Hänen isoisänsä isä Kalle Pajunen toimi työnjohtajana Kotvion sahalla 1937–60 ja tämän puoliso Tilda sahan ruokalanpitäjänä vuoteen 1945 saakka, jolloin kuoli.

Kallen poika Paavo työskenteli metsäpuolen työnjohtajana Kotviolla, kunnes siirtyi Rosenlew Oy:n metsätyönjohtajaksi. Hän meni naimisiin ruoveteläisen Sylvi Heikkilän kanssa ja he muuttivat Ähtäriin ja sieltä Virroille.

Paavon poika Aarne muutti jo nuorena Tampereelle. Marjo ja Mervi, joka on maalannut Marjon kirjojen kansikuvat, ovat Aarnen tyttäriä. Lapsena sisarukset viettivät paljon aikaa Virroilla mummulassaan ja tätinsä maatilalla.

Marjo käy edelleen Virroilla sukulaisia tapaamassa ja kesäisin Ruovedellä ystävien mökillä. Suosikkikohteena hänellä on Kotvion rannassa sama paikka, jossa hänen isänsä kävi pikkupoikana uimassa.